Post by Sisu Nuotio on Feb 28, 2019 22:22:57 GMT
Varjolinnan maneesissa pidetään skills at arms- noviisitason valmennus, jonne on kokeneemmat tervetulleet. Valmennus pidetään ystävänpäivähuuman jälkeen lauantaina 16.02.2019. Valmennuksesta on luvassa kommentit osallistuneille ja tunnille mahtuu 4 ensimmäistä mukaan. Varjolinnan maneesiin ollaan rakennettu skills at arms rata, jota käydään osissa ja kokonaisuutena valmennuksen aikana.
⇒ Opettajana Sisu Nuotio
⇒ 16.02.2019 Varjolinnan maneesi, Linnankylä
⇒ Valmennukseen otetaan neljä oppilasta, 50 v€
Tunnilla käytiin skills at arms- peruskuvioita. Tuntilaisille annettiin kevyet miekat tallin toimesta ja aloitimme heti hakea aseeseen tuntumaan. Ohjat otettiin yhteen käteen, sillä toisella kädellä keskityttiin miekkailemiseen. Tuntilaisilla oli perus siviilivaatteet päällä ja kaikki pääpanssarit sekä käsipanssarit saatiin tallin toimesta.
Tunnin tehtävät pyrittiin pitämään helppoina, mutta tehtävät vaatisi paljon tarkkuutta ja keskittymistä. Aloitimme käymällä kaikki pienissä osissa, että ensimmäisenä piti kalastaa renkaat miekkaan ja tiputtaa ne tynnyriin ennen lohikäärmettä. Lohikäärmeellä tuli tehdä tarkka sivallus kaulan kohdalle. Siitä jatkui avotaivutuksessa saraanien aivoille. Aivot olivat 170 cm korkeudessa ja tehtävä tultiin lopussa laukassa. Loppusuora oli siksak kuviolla saraseenien päät, mitkä oli alempana kuin aivot.
1. Decne - Kalman Leikkimieli
Decne oli ratsunsa kanssa aivan ensikertalaisia. Paneuduimme huolella miten pitää miekkaa kädessä ja miten ratsastaa ratsua ohjat yhdessä kädessä. Hämmennys oli molemminpuolinen ja tamma hieman mulkoili sivulla kiiltävää miekkaa. Onneksi totuttelun jälkeen alkoi tehtävät sujua ja tamma oli pohjimmiltaan rohkea sekä innoissaan uudenlaisesta lajista.
Decnellä oli alusta asti tarkkuus ja rytmi hallussa, mutta voiman puute tuli ensimmäisenä vastaan. Renkaat tippuivat helposti maahan, kun miekkaa ei muistettu nostaa ylös tarpeeksi. Useamman hikisen toiston jälkeen alkoi tilanne parantua. Lohikäärmeellä iskut olivat hyviä, että puiseen olentoon tuli selkeä miekan sivallus. Hevonen oli rohkealla päällä ja kuunteli apuja kuuliaisesti. Saraseenien aivoilla saatiin kaikki tiputettua hyvin alas, vaikka nainen sai kunnolla kurkottaa ylös. Saraseenien päät kävivät vikkelämmin ja tamma tarjosi hyvin ristiaskeleita siksak linjalla pelkillä painoavuilla. Askeleet eivät kuitenkaan olleet täydelliset, mutta tunnilla keskityttiin enemmän tehtäviin ja aseen hallintaan kuin ratsun ratsastamiseen kasassa.
Ensikertalaisiksi pirteä kokemus molemmille. Tamma oli korvat hörössä menossa mukana ja energiaa riitti tekemiseen. Decnellä oli pelisilmää tarkkuuden kanssa, että enää kun saa ratsun kulkemaan oikeinpäin niin kaikki on kunnossa!
2. Tinu - Tuiskulan Aamu-Usva
Toinen keltanokka pari oli Tinu suomenhevostamman Mussun kanssa. Voisin väittää, että olisin nähnyt kaksikon aikaisemmin turnajaisissa. Mussu oli alusta asti kuuliainen ja tasainen, vaikka myös hieman vilkuili kiiltävää miekkaa. Totuttelun jälkeen alkoi löytyä parempi työskentelytahti, mikä takaa hyvän keskittymisen kohteiden osumiseen ja teiden ratsastamiseen.
Renkailla oli hyvä tahti ja Tinu sai hyvin otettua kaikki renkaat miekan kärkeen. Muutama jäi lojumaan maahan, kun nainen laski miekan liian aikaisesti maahan. Kärsivällisyyttä tynnyrin luona. Lohikäärmeellä mentiin varovaisin askelin korvat hörössä, mutta naisen kannustus antoi ratsulle voimaa edetä vauhdikkaasti lohikäärmeen ohitse. osumat olivat hyviä ja puiseen lohikäärmeeseen tuli selkeät viillot kaulan sekä niskan kohdalle. Saraseenien aivoilla piti kurotella korkealla miekan kanssa ja tammaa sai vähän rauhoitella, että Tinu sai osuttua kaikkiin aivoihin. Kahden viimeisen kohdalle kuului tehdä muutama ristiaskel, mutta tamma lähti mieluusti valumaan vain oikealle. Tätä toistettiin muutaman kerran, että saatiin selkeät askeleet ennen siksak kuviota. Saraseenien päillä ei ollut ongelmaa kuin saada ratsu kulkemaan enemmän avomaisesti, että päihin oli helpompi osua. Vaikka välit olivat pitkät, ei se laukassa tai isossa ravissa ollut helppoa.
Muuten hyvin vauhdikas ja varmasti erikoinen kokemus molemmille. Teitäkin olen varmasti aikaisemmin nähnyt turnajaisradoilla satunnaisesti, mutta turnajaisista saa parasta oppia!
3. Bella - Chevalier des Montagnes
Oli iloinen yllätys nähdä meidän vanha tuttu Magnus uuden omistajansa kanssa. Magnus oli onneksi helppo, sillä ori tiesi avut ja oli kokenut turnajaishevonen meiltä. Aloitimme hyvällä lämmittelyllä ja orin kanssa sai pitää välimatkaa muihin ettei tullut hampaista.
Apujen otettua haltuun aloitimme radan käymisen. Renkailla riitti tarkkuutta, mutta orin menoa sai rauhoitella. Bella sai tehdä muutamat tiheät ympyrät tynnyrin luokse ennen lohikäärmettä, sillä ori tahtoi kovin syöksyä surman suuhun. Iskut lohikäärmeellä olivat hyvät ja miekan käyttö hallussa ensi kerraksi. Vaikka miekka painoi ja hevonen kaahaili omin päin pysyi nainen hyvin vauhdissa mukana. Saraseenien aivoilla Magnus tarjoi automaattisesti avotaivutusta etenemiseen, mutta hetken rauhoittelun jälkeen Bella otti ohjakset kunnolla käsiin keskittyäkseen paremmin.
Kädet oli varmasti rakoilla, kun vasemmassa kädessä ohjat piristi ettei ori pääse säntäilemään ihan omiin ilman suuntiin ja oikeassa kädessä oli kevyt miekka tehtäviä varten. Saraseenien päillä nainen sai kumartua osumaan tarkemmin kohteisiin, sillä Magnus on suhteellisen korkea hevonen. Kun taas Bellan ei tarvinnut kurotella saraseenien avoilla. Virkistävä kokemus ja ratsu oli aivan elementissään!
4. Titta - Svarta Stolthet
Tälle ratsukolle suhteellisen tuttu laji, ainakin ratsastajalle. Päätimme hioa yksityiskohtia ja tehdä hevoselle etenemisen tutuksi. Ohjat yhdessä kädessä oli aluksi pieni hämmennys hevoselle, mutta kunnon verryttelyn jälkeen alkoi ratsu ymmärtämään apuja tarkasti.
Renkailla Titalla oli osuminen tarkkaavaisesti hallussa. Miekan käyttäminen ja iskutekniikka oli suhteellisen hyvin hallussa noviisi tasoksi, mutta ratsu tahtoi olla hieman säpäkkä uusille tilanteille. Sopeutuminen vie aikaa ja lohikäärmeellä ruuna otti muutamat paniikkijarrut. Titta kuitenkin kannusti etenemään ja sai muutamat hyvät sivallukset lohikäärmeeseen. Aluksi osumista haettiin kaukaa, kun ruuna lähti lipumaan ulospäin karkuun. Vahvasti painoa sisäpuolelle, että meni lähempää. Saraseenien aivoilla sai kurottaa, mutta osumat olivat hyviä ruunan tottuessa ideaan. Saraseenien päät sujuivat tarkasti ja hallitusti. Siksak tie oli hyvin ratsastettua ja ruuna pysyi kasassa. Pieni ravurimaisuus näkyi hevosessa, kun Titta taisteli isossa ravissa pysymistä.
Ensikerraksi vauhdikas, mutta hevonen kaipaa totuttelua etenkin sopeutua äkillisiin tilanteisiin. Harjoittelemalla paranee, mutta miekkaa ratsu ei pelännyt missään vaiheessa.
⇒ Opettajana Sisu Nuotio
⇒ 16.02.2019 Varjolinnan maneesi, Linnankylä
⇒ Valmennukseen otetaan neljä oppilasta, 50 v€
Tunnilla käytiin skills at arms- peruskuvioita. Tuntilaisille annettiin kevyet miekat tallin toimesta ja aloitimme heti hakea aseeseen tuntumaan. Ohjat otettiin yhteen käteen, sillä toisella kädellä keskityttiin miekkailemiseen. Tuntilaisilla oli perus siviilivaatteet päällä ja kaikki pääpanssarit sekä käsipanssarit saatiin tallin toimesta.
Tunnin tehtävät pyrittiin pitämään helppoina, mutta tehtävät vaatisi paljon tarkkuutta ja keskittymistä. Aloitimme käymällä kaikki pienissä osissa, että ensimmäisenä piti kalastaa renkaat miekkaan ja tiputtaa ne tynnyriin ennen lohikäärmettä. Lohikäärmeellä tuli tehdä tarkka sivallus kaulan kohdalle. Siitä jatkui avotaivutuksessa saraanien aivoille. Aivot olivat 170 cm korkeudessa ja tehtävä tultiin lopussa laukassa. Loppusuora oli siksak kuviolla saraseenien päät, mitkä oli alempana kuin aivot.
1. Decne - Kalman Leikkimieli
Decne oli ratsunsa kanssa aivan ensikertalaisia. Paneuduimme huolella miten pitää miekkaa kädessä ja miten ratsastaa ratsua ohjat yhdessä kädessä. Hämmennys oli molemminpuolinen ja tamma hieman mulkoili sivulla kiiltävää miekkaa. Onneksi totuttelun jälkeen alkoi tehtävät sujua ja tamma oli pohjimmiltaan rohkea sekä innoissaan uudenlaisesta lajista.
Decnellä oli alusta asti tarkkuus ja rytmi hallussa, mutta voiman puute tuli ensimmäisenä vastaan. Renkaat tippuivat helposti maahan, kun miekkaa ei muistettu nostaa ylös tarpeeksi. Useamman hikisen toiston jälkeen alkoi tilanne parantua. Lohikäärmeellä iskut olivat hyviä, että puiseen olentoon tuli selkeä miekan sivallus. Hevonen oli rohkealla päällä ja kuunteli apuja kuuliaisesti. Saraseenien aivoilla saatiin kaikki tiputettua hyvin alas, vaikka nainen sai kunnolla kurkottaa ylös. Saraseenien päät kävivät vikkelämmin ja tamma tarjosi hyvin ristiaskeleita siksak linjalla pelkillä painoavuilla. Askeleet eivät kuitenkaan olleet täydelliset, mutta tunnilla keskityttiin enemmän tehtäviin ja aseen hallintaan kuin ratsun ratsastamiseen kasassa.
Ensikertalaisiksi pirteä kokemus molemmille. Tamma oli korvat hörössä menossa mukana ja energiaa riitti tekemiseen. Decnellä oli pelisilmää tarkkuuden kanssa, että enää kun saa ratsun kulkemaan oikeinpäin niin kaikki on kunnossa!
2. Tinu - Tuiskulan Aamu-Usva
Toinen keltanokka pari oli Tinu suomenhevostamman Mussun kanssa. Voisin väittää, että olisin nähnyt kaksikon aikaisemmin turnajaisissa. Mussu oli alusta asti kuuliainen ja tasainen, vaikka myös hieman vilkuili kiiltävää miekkaa. Totuttelun jälkeen alkoi löytyä parempi työskentelytahti, mikä takaa hyvän keskittymisen kohteiden osumiseen ja teiden ratsastamiseen.
Renkailla oli hyvä tahti ja Tinu sai hyvin otettua kaikki renkaat miekan kärkeen. Muutama jäi lojumaan maahan, kun nainen laski miekan liian aikaisesti maahan. Kärsivällisyyttä tynnyrin luona. Lohikäärmeellä mentiin varovaisin askelin korvat hörössä, mutta naisen kannustus antoi ratsulle voimaa edetä vauhdikkaasti lohikäärmeen ohitse. osumat olivat hyviä ja puiseen lohikäärmeeseen tuli selkeät viillot kaulan sekä niskan kohdalle. Saraseenien aivoilla piti kurotella korkealla miekan kanssa ja tammaa sai vähän rauhoitella, että Tinu sai osuttua kaikkiin aivoihin. Kahden viimeisen kohdalle kuului tehdä muutama ristiaskel, mutta tamma lähti mieluusti valumaan vain oikealle. Tätä toistettiin muutaman kerran, että saatiin selkeät askeleet ennen siksak kuviota. Saraseenien päillä ei ollut ongelmaa kuin saada ratsu kulkemaan enemmän avomaisesti, että päihin oli helpompi osua. Vaikka välit olivat pitkät, ei se laukassa tai isossa ravissa ollut helppoa.
Muuten hyvin vauhdikas ja varmasti erikoinen kokemus molemmille. Teitäkin olen varmasti aikaisemmin nähnyt turnajaisradoilla satunnaisesti, mutta turnajaisista saa parasta oppia!
3. Bella - Chevalier des Montagnes
Oli iloinen yllätys nähdä meidän vanha tuttu Magnus uuden omistajansa kanssa. Magnus oli onneksi helppo, sillä ori tiesi avut ja oli kokenut turnajaishevonen meiltä. Aloitimme hyvällä lämmittelyllä ja orin kanssa sai pitää välimatkaa muihin ettei tullut hampaista.
Apujen otettua haltuun aloitimme radan käymisen. Renkailla riitti tarkkuutta, mutta orin menoa sai rauhoitella. Bella sai tehdä muutamat tiheät ympyrät tynnyrin luokse ennen lohikäärmettä, sillä ori tahtoi kovin syöksyä surman suuhun. Iskut lohikäärmeellä olivat hyvät ja miekan käyttö hallussa ensi kerraksi. Vaikka miekka painoi ja hevonen kaahaili omin päin pysyi nainen hyvin vauhdissa mukana. Saraseenien aivoilla Magnus tarjoi automaattisesti avotaivutusta etenemiseen, mutta hetken rauhoittelun jälkeen Bella otti ohjakset kunnolla käsiin keskittyäkseen paremmin.
Kädet oli varmasti rakoilla, kun vasemmassa kädessä ohjat piristi ettei ori pääse säntäilemään ihan omiin ilman suuntiin ja oikeassa kädessä oli kevyt miekka tehtäviä varten. Saraseenien päillä nainen sai kumartua osumaan tarkemmin kohteisiin, sillä Magnus on suhteellisen korkea hevonen. Kun taas Bellan ei tarvinnut kurotella saraseenien avoilla. Virkistävä kokemus ja ratsu oli aivan elementissään!
4. Titta - Svarta Stolthet
Tälle ratsukolle suhteellisen tuttu laji, ainakin ratsastajalle. Päätimme hioa yksityiskohtia ja tehdä hevoselle etenemisen tutuksi. Ohjat yhdessä kädessä oli aluksi pieni hämmennys hevoselle, mutta kunnon verryttelyn jälkeen alkoi ratsu ymmärtämään apuja tarkasti.
Renkailla Titalla oli osuminen tarkkaavaisesti hallussa. Miekan käyttäminen ja iskutekniikka oli suhteellisen hyvin hallussa noviisi tasoksi, mutta ratsu tahtoi olla hieman säpäkkä uusille tilanteille. Sopeutuminen vie aikaa ja lohikäärmeellä ruuna otti muutamat paniikkijarrut. Titta kuitenkin kannusti etenemään ja sai muutamat hyvät sivallukset lohikäärmeeseen. Aluksi osumista haettiin kaukaa, kun ruuna lähti lipumaan ulospäin karkuun. Vahvasti painoa sisäpuolelle, että meni lähempää. Saraseenien aivoilla sai kurottaa, mutta osumat olivat hyviä ruunan tottuessa ideaan. Saraseenien päät sujuivat tarkasti ja hallitusti. Siksak tie oli hyvin ratsastettua ja ruuna pysyi kasassa. Pieni ravurimaisuus näkyi hevosessa, kun Titta taisteli isossa ravissa pysymistä.
Ensikerraksi vauhdikas, mutta hevonen kaipaa totuttelua etenkin sopeutua äkillisiin tilanteisiin. Harjoittelemalla paranee, mutta miekkaa ratsu ei pelännyt missään vaiheessa.